tiistai 21. lokakuuta 2014

Nyhtöpullakakku

Tämä oli itselle aivan uusi tuttavuus, johon törmäsin Me Naisten verkkosivuilla ensimmäisen kerran kuukausi sitten. Resepti on kuitenkin muovautunut tällaiseksi yhdistellen muutamaa eri ohjetta. Nimiä tällä uskomattoman hyvällä herkulla on monia: nyhtöpulla, nyhtökakku, monkey bread, monkey puzzle bread, sticky bread, pinch-me cake, pluck-it cake tai monkey brains. Wikipedian mukaan resepti on lähtöisin 50-luvulla julkaistusta keittokirjasta. Perinteisesti sitä tarjoillaan aamiaisella ja pullan palat ovat helposti toisistaan irtoavia. Nyhtöpulla jättää tavallisen pullan heti varjoonsa ja on mielestäni todella helppo valmistaa.

Pari kertaa tätä kokeiltuani täytyy ensi kerralla uskaltaa tehdä taikina palloista vielä pienempiä ja kuorruttaa ne kunnolla sokerilla, jolloin niistä tulee ihanan tahmeita ja pallot erottuvat kakusta paremmin. Jostain syystä toisella kerralla säästelin sokerin ja voin kanssa, jolloin lopputuloksesta eivät taikinapallot kunnolla erottuneet. Ensimmäisellä kerralla tuli myös täytettyä vuoka melkein täyteen jolloin useampi pallo tippui suoraa uunin pohjalle. Maku on kuitenkin joka kerta ollut aivan uskomattoman hyvä ja kakku hävinnyt pöydältä yhden kahvittelun aikana.



NYHTÖPULLA
Tästä riittää yhteen rengasvuoalliseen

Pullataikina:
1,5 dl / 150 g maitoa
reilu ½ pss kuivahiivaa / 20 g hiivaa
1 pieni kananmuna
½ dl / 45 g sokeria
1 tl kardemummaa
1/4 tl suolaa
6 dl / 360 g vehnäjauhoja
50 g voita

Taikinapallojen päälle:
n. 70 g voita
n. 1 dl fariinisokeria
n. 1 dl sokeria
1 tl kanelia
(päällystettä voi tarvita lisää riippuen pallojen koosta ja määrästä)

Kuorrutus:
n. 2 dl / 120 g tomusokeria
2 rkl vettä tai maitoa
(vaniljauutetta / vaahterasiirappia)
  1. Tee ensin pullataikina. Lämmitä maito hiivaa varten sopivan lämpöiseksi (norm. hiivalle 36 astetta, kuivahiivalle 42 astetta) ja lisää joukkoon hiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Sekoita hyvin. Lisää sitten kananmuna. Tämän jälkeen lisää jauhot muutamassa erässä. Ennen viimeisen erän lisäämistä sekoita joukkoon sulatettu, mutta ei liian kuuma, voisula. Lisää sitten vielä viimeinen erä jauhoja ja vaivaa hetken aikaa. Taikina on valmista kun se irtoaa kulhon reunoista, mutta on silti vähän löysä ja kun taikinaa painaa sormella se palautuu hiljalleen takaisin muotoonsa. Jätä taikina nousemaan lämpimään paikkaan liinalla peitettynä kunnes se on kaksinkertainen, eli ehkä noin puolen tunnin ajaksi.
  2. Sekoita tällä välin sokerit ja kaneli yhdessä kulhossa sekaisin. Laita toiseen kulhoon odottamaan sulanut voi.
  3. Kun taikina on kohonnut painele hellästi ilmakuplat pois ja jaa taikina tämän jälkeen pieniin noin 2-3 cm halkaisijaltaan oleviksi palloiksi.
  4. Kierittele pallot ensin voi sulassa ja sitten sokerikulhossa. Pallot saavat olla kunnolla sokerin peitossa. Asettele pallot sen jälkeen voideltuun rengasvuokaan. Vuoka saa täyttyä noin puoleen väliin tai vähän yli.
  5. Kun kaikki pallot on aseteltu vuokaan peitä vuoka liinalla ja anna nousta puolen tunnin ajan. Jos voisulaa jäi yli voit halutessasi kaataa muutaman ruokalusikallisen voita vielä pallojen päälle.
  6. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja paista kakkua noin 40 minuutin ajan uunin alatasolla. Tarkkaile kuitenkin paistoaikaa, sillä uunista riippuen aika voi olla myös pidempi tai lyhempi. Tähän vaikuttaa myös vuoan täyttöaste. Kakku tummuu herkästi pinnaltaan sokerikuorrutuksen vuoksi, mutta pieni tummuminen ei haittaa.
  7. Kun otat kakun pois uunista anna sen levätä noin 5 minuuttia vuoassaan ja kumoa se sen jälkeen leivinpaperin päälle.
  8. Valmista kuorrute sekoittamalla vesi ja vaniljauute tomusokerin joukkoon. Kuorrute saa olla melko paksua, mutta kuitenkin sen verran juoksevaa, että se valuu juuri ja juuri kakun reunoja myöten. Kuorruta kakku haluamallasi tavalla.
  9. Pinnalle voi halutessaan ripotella myös esimerkiksi pekaanipähkinärouhetta tai mantelilastuja.
  10. Tarjoile hieman jäähtyneenä. Parasta tämä on mielestäni samana päivänä tarjoiltuna, mutta maistuu loistavasti myös seuraavana päivänä hieman lämmitettynä.




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Täydellinen omenapiirakka

Naapuri kiikutti oven taakse pussillisen omenoita, joten olihan niistä tehtävä omenapiirakkaa. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään suuri omenapiirakkafani ja suhtauduin tähänkin reseptiin ensin varauksella. Puolitin alkuperäisen ohjeen mitat, sillä jääkaapista ei löytynyt niin paljoa voita ja toisaalta halusin tehdä ihan normaalin kokoisen piirakan lähes kokonaisen pellillisen sijaan. Pohjan suhteen en onnistunut aivan täydellisesti, sillä ajanpuutteen vuoksi en ehtinyt odottamaan aivan puolta tuntia ja taikina oli vaikeasti käsiteltävää.

Tämä omenapiirakka on maultaan aivan uskomatonta. Se ei vaadi edes vaniljakastiketta tai -jäätelöä kumppanikseen, vaan kelpaa aivan sellaisenaan. Tätä on myös mahdollista varioida lisäämällä täytteeseen vaikkapa pekaanipähkinöitä tai manteleita. Suosittelen!

Muskottipähkinästä sen verran, että sen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos ei tiedä tykkääkö sen mausta, kannattaa laittaa sitä vain vähän. Kokonaisesta pähkinästä raastettuna maku on myös aivan erilainen kuin valmiissa jauheessa ja suosittelen ostamaan kokonaisia pähkinöitä jos niitä vain on saatavilla. Omani taisin ostaa joskus Punnitse ja säästä -liikkeestä. Kokonaisten pähkinöiden raastaminen onnistuu raastinraudan pienellä raastinosalla.

TÄYDELLINEN OMENAPIIRAKKA

Taikina:
180 g / 3 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
3 rkl jääkylmää vettä

450 g omenaviipaleita (n. 6 omenaa)

Omenoiden sekaan:
0,6 dl / 35 g vehnäjauhoja
0,6 dl / 55 g sokeria
0,4 dl / 28 g fariinisokeria
½ tl kanelia
ripaus muskottipähkinää (miel. kokonaista raastettuna)

Päälle:
1 valkuainen
1 rkl sokeria
½ tl kanelia

Kuorrutus:
1,2 dl / 72 g tomusokeria
1-2 rkl maitoa
vaniljauutetta
  1. Valmista ensin taikina (vähintään puoli tuntia ennen paistamista). Mittaa kulhoon vehnäjauhot, sokeria ja suola. Lisää joukkoon kylmä voi ja nypi voi jauhoseoksen kanssa sekaisin. Lisää loppuvaiheessa kylmä vesi. Laita taikina tuorekelmussa jääkaappiin odottamaan vähintään 30 minuutiksi.
  2. Mittaa ja sekoita seuraavaksi keskenään omenoiden sekaan laitettavat aineet.
  3. Kuori omenat ja pilko ne viipaleiksi. Lisää ne kulhoon, jossa edellisen vaiheen aineet odottavat ja sekoita ne tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.
  4. Ota nyt esiin taikina ja jaa se kahteen osaan. Kaulitse tai painele taikina piirakkavuoan (halk. n. 28 cm) pohjalle. Kaulitse sitten kahden tuorekelmupalan välissä piirakalle kansi, joka sopii piirakan päälle.
  5. Lisää nyt omenaseos pohjan päälle. Laita sitten kansi paikoilleen ja taputtele sitä hieman reunoistaan kiinni. Pistele siihen haarukalla muutamia ilma-aukkoja.
  6. Sivele sitten kansi valkuaisella kauttaaltaan ja ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Sokeri ja kaneli kannattaa sekoittaa keskenään pienessä astiassa.
  7. Laita piirakka 200 asteiseen uuniin 50-60 minuutiksi. Tarkkaile pohjan kypsyyttä. Läpinäkyvä vuoka auttaa tässä melkoisesti, sillä alta näkee onko taikinassa vielä "taikinaisia" kohtia jäljellä. Tarkkaile silti myös paistopintaa, ettei se tule liian tummaksi.
  8. Kypsymisen jälkeen anna piirakan jäähtyä jonkin aikaa ennen kuin valutat pinnalle tomusokerikuorrutuksen. Piirakan ei tarvitse olla täysin jäähtynyt ennen tätä.
  9. Tarjoile sellaisenaan joko kylmänä tai lämpimänä.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Suklaan temperointi

En ole tainnut vielä kirjoittaa suklaan temperoinnista. Asia palasi mieleen kun valmistin pitkästä aikaa itse tehtyjä "tryffeleitä" keksitaikinasta. Ensimmäinen erä kun tuli tehtyä nopeasti vain sulattamalla suklaa ja kuorruttamalla pallerot suoraa tällä. Lopputuloksen huomasi heti. Mattapintaisia ja heti sormissa sulavia tryffeleitä, joissa suklaan makukin muistutti halpaa joulukalenterisuklaata. Seuraava satsi temperoitiin ja ero oli huomattava. Suklaan pinta oli kiiltävä, se napsahti mukavasti haukatessa eikä se sulanut ihan niin nopeasti sormissa.

Ohjeen temperointiin olen napannut Kinuskikissan blogista. Sieltä kannattaa katsoa tarkemmat ohjeet. Laitan tähän alle tavan, jolla itse suklaan temperoin.

Ensin kannattaa kirjata ylös lämpötilat, joita tavoitellaan:

Suklaa 1. vaihe 2. vaihe 3. vaihe
Tumma suklaa 48-50 27-28 31-32
Maitosuklaa 45 26-27 30
Valkosuklaa 40 26-27 25-29

Ensin pilkon suklaan parin sentin paloiksi muovikulhoon, joka sopii pienen kattilan päälle. Jos kattilassa ei ole kaatonokkaa niin laitan väliin palan talouspaperia, jolloin kattila ja kulho eivät vesihöyryn ja paineen vuoksi jää kiinni toisiinsa. Kattilaan laitan pohjalle muutaman sentin verran vettä, suklaakulhon kattilan päälle ja odottelen, että vesi alkaa kiehua. Tämän jälkeen laitan lieden pienemmälle ja sekoittelen välillä suklaapaloja. Tässä vaiheessa alan tarkastella digitaalisella mittarilla lämpötilaa. Ensimmäisen vaiheen lämpötila saavutetaan yleensä siinä vaiheessa kun kaikki suklaa on sulanut.


Toista vaihetta varten laitan tiskialtaaseen tai muuhun sulatusastiaa isompaan kulhoon kylmää vettä ja siirrän suklaan kylmähauteeseen jäähtymään. Toisen vaiheen saavuttaa näin noin 10 minuutissa, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei lämpötila laske liian alas. Peli ei kuitenkaan ole tällöin menetetty, vaan voi vain aloittaa uudestaan ensimmäisestä vaiheesta.

Vähän ennen alhaisemman lämpötilan saavuttamista laitan veden taas kiehumaan kattilaan. Lämpötilan saavuttamisen jälkeen siirrän suklaakulhon taas kattilan päälle ja lämmitän suklaan kolmannen vaiheen lämpötilaan. Tämä tapahtuu todella nopeasti, alle minuutissa. Valkosuklaan kohdalla kolmatta vaihetta ei oikeastaan tarvita, sillä lämpötilassa ei ole suurta eroa.


Näiden vaiheiden jälkeen suklaa on heti valmista käytettäväksi. Jos suklaan käsittelyssä kestää ja suklaa alkaa taas jähmettyä, kannattaa sitä lämmittää välillä vesikattilan päällä.

Temperointiin menee aikaa kokonaisuudessaan noin 15-20 minuuttia jos toisen vaiheen jäähdytyksen hoitaa vesihauteessa.

perjantai 1. elokuuta 2014

Ricottapyörykät ja tomaattikastike

Anoppi kyseli reseptiä johonkin helppoon italialaiseen ruokaan, joka sopisi viemiseksi yhteiseen illanviettoon. Plussaa olisi, jos ohje sopisi sekä kasvissyöjille että keliaakikoille. Ja tällainen ohje palautui mieleen vuosien takaa. Korvaamalla leivänmurusut gluteenittomalla versiolla taitaa ruoka sopia myös keliaakikoille. Alkuperäinen ohje on Pastanjauhantaa-blogista.


Ricottapyörykät tomaattikastikkeessa (Salsa finta & polpette di ricotta)

Tomaattikastike:
reilu loraus oliiviöljyä
1 keskikokoinen sipuli
3 rkl tomaattipyreetä
800 g tölkkitomaatteja, eli 2 tölkkiä, kokonaisina tai murskattuna (myös mehu, kantapalat poistettuna)
hyppysellinen sokeria
merisuolaa
jauhettua mustapippuria
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä

Juustopyörykät:
250 g ricottaa (löytyy yleensä tuorejuustohyllystä)
40-50 g parmesaania raastettuna
1 keskikokoinen kananmuna
100 g leivänmuruja / n. 2 dl korppujauhoja
kourallinen hienonnettua tuoretta persiljaa
merisuolaa, mustapippuria (ja muskottia maun mukaan)
2-3 rkl salsa fintaa eli edellä selostettua tomaattikastiketta

Tarjolle: raastettua parmesaania ja rouhittua mustapippuria

  1. Valmista ensin kastike (salsa finta) kuumentamalla oliiviöljyä pannulla ja kuullota siinä hienonnetut sipulit. Lisää tomaattipyree ja murskatut tomaatit. Muista poistaa kokonaisista tomaateista kantapalat, sillä niitä ei ole mukava maistella kastikkeen joukossa. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sokerilla. Anna kiehua n. 15 minuuttia ja lisää sen jälkeen vielä suolaa ja pippuria, mikäli tarpeen. Lisää tässä vaiheessa kastikkeeseen puolet basilikasta ja säästä puolet vasta lopuksi koko annoksen päälle laitettavaksi.
  2. Sitten ricottapallot: alkuperäsimmän ohjeen mukaan ricottaa kannattaa valuttaa tunnin ajan esim. suodatinpussissa kahvinkeittimessä, mutta en Pastanjauhantaa bloggaajan tavoin muista että olisin ricottaa joutunut lainkaan valuttamaan. 
  3. Laita ricotta suureen kulhoon yhdessä raastetun parmesaanin, rikotun munan, leivänmurujen ja hienonnetun persiljan kanssa, mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi ripauksella muskottia. Muskotin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä liikaa laitettuna sen maku peittää muut alleen. Lisää viimeiseksi pari kolme ruokalusikallista tomaattikastiketta. 
  4. Sen jälkeen sekoitellaan aineksia kädellä lihapullataikinan tapaan. Jos kastike on liian löysää, lisätään leivänmuruja, jos liian tiukkaa, lisätään tomaattikastiketta. Pyöryköiden tulee pysyä muotoiluvaiheessa hyvin kasassa. Muotoile taikinasta melko pieniä, noin 3 cm halkaisijaltaan olevia pyöryköitä esim. leivinpaperin päälle.
  5. Lisää pyörykät paistinpannulle tomaattikastikkeen päälle. Kypsyttele palleroita levyllä niin kauan, että ne kypsyvät (aikaa menee ainakin 10 minuuttia). Pyöryköitä kannattaa heilutella aina välillä, jotta ne kypsyvät tasaisemmin, mutta voimakasta kääntelyä kannattaa välttää. Paistinpannun päälle voi laittaa kannen kypsymisen nopeuttamiseksi.
  6. Ennen tarjoilua lisää joukkoon vielä loput basilikat ja kääntele ne varovasti palleroiden sekaan. Ricottapallojen ja kastikkeen kaveriksi voi halutessaan keittää pastaa, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Tarjoile pyörykät parmesanin ja mustapippurin kera.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Raparperipiirakka

En ole oikein koskaan välittänyt taikinapohjaisesta ja murupintaisesta raparperi tai muustakaan piirakasta, mutta tämä on aivan taivaallista. Jokaista suupalaa maistelee pitkään ja harmitti, kun pala loppui ennen aikojaan. Ohje on Helsingin Sanomien ruoka-osiosta 29.5.2014. Valokuvaamisen kanssa kävi taas niin, että piirakka oli jo syöty ennen kuin muistui mieleen, että tästähän olisi pitänyt ottaa kuva - seuraavalla kerralla sitten.

Aloitimme puutarhapalstan pitämisen tänä keväänä, tai paremminkin kaksi viikkoa sitten. Joka päivä tuolla tulee melkein käytyä ja loppukesästä saadaan toivottavasti jo jotain satoakin, vaikka vähän myöhässä oltiinkin. Tänään käydään vielä kääntämässä lisää perunamaata. Raparperia ei tuonne vielä ole laitettu, mutta naapuripalstalaiset ystävällisesti antoivat omistaan, josta saatiin tätä herkkua valmistettua. Ensi talveksi aion täyttää pakkasen ainakin raparperilla. Oletteko muuten tienneet, että raparpereja on erilaisia lajikkeita? Minä en.



MAAILMAN PARAS RAPARPERIPIIRAKKA

Murupinta:
100 g voita
2 dl / 180 g sokeria
2 dl / 120 g vehnäjauhoja

Piirakkataikina:
2 kananmunaa
2 dl / 180 g sokeria
1 dl / 100 g maitoa
1 dl / 100 g kermaa
100 g voita
4 dl / 240 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(vaniljauutetta)
500-600 g raparperia
  1. Valmista ensin pinnalle tuleva muruseos. Kuutioi kylmä voi ja lisää sokeri sekä jauhot. Sekoita nopeasti pikkurillin pään kokoisiksi kokkareiksi. Säilytä pakastimessa ennen piirakan päälle laittamista. Vinkki: Murua voi valmistaa isomman erän valmiiksi pakastimeen piirakanhimoa odottamaan.
  2. Tee piirakkapohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
  3. Kiehauta maito, kerma ja paloiteltu voi niin, että voi sulaa. Kaada seos nauhana muna-sokeri-vaahdon joukkoon samalla vatkaten. Lisää tässä vaiheessa myös vaniljauute halutessasi.
  4. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää ne muiden ainesten joukkoon siivilän läpi. Sekoita varovasti nostellen. Taikina jää aika löysäksi ns. peruskakkutaikinamaiseksi.
  5. Levitä piirakkataikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (n. 25cm x 35cm). Ripottele päälle raparperin palat ja pinnalle murua.
  6. Paista 160 asteessa noin 40 minuuttia Kokeile kypsyys puutikulla.